Vaalit on kampanja-aikaa muillekin kuin ehdokkaille

Kuntavaalien aikaan useat eri tahot järjestävät kampanjoita, joihin kootaan kampanjan järjestäjän kuntavaalitavoitteisiin sitoutuneita ehdokkaita. Yllätyin hieman siitä, kuinka paljon pyyntöjä on tullut ja mietin kuinka monta tulee vielä lisää ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Monet kampanjoista ovat erilaisten järjestöjen järjestämiä ja niissä on ollut esillä tärkeitä aiheita, joihin mielelläni olen lähtenyt mukaan. Toisaalta olen myös jättäytynyt ulkopuolelle muutamista aiheiltaan tärkeistäkin vetoomuksista jos joku kohta kampanjassa on jäänyt mietityttämään tai en ole ehtinyt ottaa asioista tarpeeksi selvää ennen kampanjan sulkeuduttua. Päätin listata muutamia kirjoitukseeni, lista ei välttämättä ole kattava mutta kertoo varmasti kampanjoiden moninaisuudesta.

Kampanjat aakkosjärjestyksessä:

Amnestyn #minunkuntani -kampanjassa edellytetään kuntapäättäjiä sitoutumaan ihmisoikeuksien toteutumiseen. Amnesty tuo esille naisten kokeman väkivallan ja kuntien palveluiden erot avun ja tuen tarjoajina. Kuntia myös haastetaan tarjoamaan enemmän kuntapaikkoja kansainvälistä suojelua saaville pakolaisille. Amnestyn kampanja tuo esille naisiin parisuhteessa ja seksuaalisesti kohdistuvan väkivallan ja tarpeen tarjota apua ja tukea. Oli hätkähdyttävää lukea, kuinka joka kolmas naisista on kokenut väkivaltaa parisuhteessa, toisaalta oli väkivaltaa kokenut nainen tai mies, on tärkeää tarjota tukea väkivallan uhrille sekä väkivallan tekijälle keinoja yhdessä ammattilaisen kanssa selvittää syitä tapahtuneeseen.

Ehyt -ennaltaehkäisevän työn kampanjassa sitoudutaan tekemään päätöksiä, jotka ennaltaehkäisevät ongelmia. Kampanjassa mm. tunnustetaan järjestöjen rooli turvallisuutta ja hyvinvointia tuottavina yhteisöinä, pyritään kehittämään nuorten päihdekasvatusta sekä löytämään nuorille aikuisia, jotka voivat tukea heitä. Kampanjan tavoitteet ovat tärkeitä, sillä ennaltaehkäisevän työn tulisi olla lähtökohta päätöksenteossa, jolloin lyhyen tähtäimen säästöjä ennaltaehkäisevän työn kustannuksella tulisi välttää.

En osta halvinta -kampanja on Finnwatchin järjestämä. Sen tavoitteena on tuoda esille julkisten hankintojen vastuullisuus. Jos hinta on ainoa kilpailutekijä hankinnoissa, kunta voi huomaamattaan tukea samalla tuotantoa, jossa poljetaan työntekijöiden oikeuksia tai joka tapahtuu huonoissa olosuhteissa. Mielestäni halpa hinta ei aina myöskään vastaa hyvää laatua ja voikin osoittautua pidemmällä tähtäimellä kalliimmaksi.

Hiilivapaa Suomi -kampanjan tavoite on saada kunnat luopumaan kivihiilen ja turpeen käytöstä energiantuotannossaan ja panostamaan uusiutuviin energianlähteisiin sekä energiansäästöön. Kuntien päätöksillä on merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja valtuutetut voivat tehdä paljon ilmastonmuutokset pysäyttämiseksi, johon keinoja on kerrottu esimerkiksi tässä uutisessa. Mielestäni ilmatonmuutoksen torjunnassa keskitytään liian usein suuriin kokonaisuuksiin ja vastuuta siirretään maalta toiselle. Monissa argumenteissa Suomi koetaan niin pienenä maana, ettei sen teoilla nähdä olevan vaikutusta suurten maiden rinnalla. Kuitenkin itse haluan uskoa, että kaikilla teoilla on merkitys jos tarpeeksi moni on mukana toteuttamassa niitä. Suomi voi myös ottaa roolin uusiutuvan energian edelläkävijänä ja saada sitä kautta myös kannattavaa vientituloa esimerkiksi konsultoinnin ja teknologian kautta. Tällöin omalla esimerkillämme on erityisesti merkitystä.

Huoneentaulu.fi on useiden eri lasten- ja nuorten järjestöjen ja toimijoiden yhdessä tekemä kampanja. Kampanjassa ajetaan lasten ja nuorten asioiden edistämistä, kuten yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa ja liikkua, ennaltaehkäisevää nuoriso- ja perhetyötä sekä päiväkodin ja koulujen hyvinvointia. Kampanjan teemat ovat hyviä ja ajankohtaisia. Esimerkiksi ehdokkaan sitoutuminen päiväkotien ja koulujen kiusaamisen vastaiseen työhön on todella tärkeä asia ja tätä voitaisiin edistää erilaisilla koulutuksilla yhteistyössä eri tahojen, kuten järjestöjen kanssa. Myös maksuttomien harrastusmahdollisuuksien selvittäminen on tärkeää, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus harrastuksiin. Tässäkin kampanjassa esillä on myös ennaltaehkäisevä työ, esimerkiksi pienten ryhmäkokojen sekä sisäilmaremonttien myötä.

Kirjaston puolella -kampanja on Suomen kirjastoseuran kampanja. Kampanjan tuo esille, että vain 1% kunnan menoista menee kirjastolle mutta kuitenkin jopa 66% suomalaisista käyttää kirjastoja. Suomessa on myös noin 3 miljoonaa kirjastokorttia. Olen lapsesta asti käyttänyt kirjastoja aktiivisesti, myös asuessani ulkomailla. Arvostan kirjastojen työtä ja verrattain korkea 66 % luku kertoo siitä, että kirjasto on paikka, joka yhdistää useita ihmisiä taustasta riippumatta. Itse arvostan myös kirjastojen laajaa valikoimaa niin kirjoissa kuin elokuvissa. Esimerkiksi elokuvien suhteen kirjastoista on mahdollista lainata eri maiden elokuvia ja tutustua samalla eri kulttuureihin. Valittavan harvoin tämä on mahdollista kaupallisia elokuvia välittävien tahojen kautta, jotka tarjoavat vain suosituimpia tai tiettyjen tuottajien tekemiä elokuvia.

Maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille -kampanja vaatii kuntia tarjoamaan alle 25-vuotiaille nuorille maksuttoman ehkäisyn. Abortteja tehdään eniten 20-24 -vuotiaiden nuorten keskuudessa ja maksuttoman ehkäisyn avulla voitaisiin vähentää sekä niiden määrää että myös seksitautien leviämistä. Kannatan kampanjaa, sillä ennaltaehkäisevä työ on tärkeää ja kampanjan avulla voidaan parantaa nuorten elämänlaatua.

Pelialan kuntapoliittiset tavoitteet julkaistiin Neogames Finland ry:n sivuilla eikä niihin liity erillistä sitoutumista. Halusin tuoda ne kuitenkin esille, sillä mielestäni niissä kiteytettiin monia asioita, jotka hieman yleisemmäksi mukautettuna voisivat edistää Suomen yritystoimintaa myös muillakin aloilla kuin pelkästään pelialalla. Pelialan tavoitteissa mainittiin myös kirjastot ja niiden merkitys digitaalisen kulttuurin edistäjinä, jonka lisäksi painotettiin kansainvälisyyden tärkeyttä sekä ymmärrystä siitä, että Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia menestyäkseen.

Ryhmä 35000 -kampanja haluaa saada opiskelijoiden äänen paremmin kuuluviin sekä tehdä Tampereesta entistä paremman opiskelukaupungin. Kampanjassa mm. halutaan ottaa tutkimustieto sekä opiskelijat mukaan kaupungin kehittämiseen sekä osallistaa kaikkia kaupunkilaisia avoimen ja demokraattisen valmistelun keinoin. Sitoudun Ryhmä 35 000 tavoitteisiin, jotka olivat kaikin puolin hyvät. Harmittavasti en kuitenkaan voi allekirjoittaa tavoitteita opiskelijana sillä olen kirjoilla LUT:ssa ja kampanja on tarkoitettu Tampereen korkeakoulujen opiskelijoille.

Syrjimätön Suomi -kampanjassa sitoudutaan edistämään kaikkien suomalaisten yhdenvertaisuutta riippumatta syntyperästä, etnisestä taustasta, iästä, sukupuoli-identiteetistä, terveydentilasta tai sairaudesta; poliittisesta, uskonnollisesta tai kulttuurisesta taustasta; kansalaisuudesta, elämänkatsomuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta, kielestä, perhemuodosta, sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta. Olisi vaikeaa olla allekirjoittamatta tällaista vetoomusta, koska mielestäni tämän pitäisi olla itsestään selvyys kaikessa toiminnassa.

Terveysehdokas -kampanjassa halutaan tuoda esille kuntien roolia suomalaisten terveyden kehittämisessä päätösten ja investointien kautta. Koska haluan edistää mm. terveellisempiä joukkoruokailuja, kävellen ja pyöräillen liikkumisen huomioimista kaavoituksessa, hankkia uutta tietoa tapaamalla terveysjärjestön edustajia ja huomioimalla ylipäätänsä terveysvaikutukset kunnan päätöksenteossa oli tähän kampanjaan helppo lähteä mukaan. Liikunta lisää hyvinvointia ja itsekin olen hyötyliikkuja ja säästän mielelläni matkakuluista tekemällä matkat kävellen tai pyörällä. Myös taloudellisesti katsottuna mielestäni kunnan pitää pyrkiä ennaltaehkäisevään työhön. Lyhyellä aikavälillä se voi olla joskus kalliimpaa mutta pidemmällä ajanjaksolla ennaltaehkäisevä työ on usein kustannustehokkaampaa kuin lyhyen ajan säästöt.

Vegelupaus -kampanjassa kannatetaan kasvisruokailun edistämistä kunnallisissa ruokapalveluissa, joka on ilmastolle kestävämpi vaihtoehto ja kannustaa ihmisiä konkreettisesti omaksumaan terveellisemmät ruokailutottumukset. Itse olen sekasyöjä mutta valitsen usein kasvisvaihtoehdon, koska kasvisruoka on terveellistä hyvänmielen ruokaa ja myöskin maukasta. Olen myös laittanut merkille käydessäni lounalla, että osa ihmisistä saattaa valita salaattipöydästä esimerkiksi vain ananaksia. Parempi sekin kuin ei mitään mutta olisi hienoa, jos ihmisiä voitaisiin kannustaa syömään monipuolisesti myös eri kasviksia.

Lisäksi muutama, joista päätin jäädä ulkopuolelle. On myös hyvin mahdollista, että joku kampanja on jäänyt epähuomiossa huomaamatta, pahoittelut siis siitä. Osassa kampanjoista on ollut deadline ja jos samaan aikaan oli monia muitakin asioita, kuten esimerkiksi vaalikoneisiin vastaaminen tai opiskeluun liittyvien harjoitustöiden palautus, saattoi kampanja ehtiä sulkeutumaan, ennenkuin ehdin siihen perehtymään.

Eläinpoliittinen vaalikone -kampanja on Animalian ja SEY:n järjestämä. Kampanjan väittämät olivat sellaisia, joista pystyisin olemaan täysin samaa mieltä mutta olisin halunnut ehtiä ottamaan asioista enemmän selvää erityisesti Tampereen osalta ennen vaalikoneeseen vastaamista, sillä kysymysten kohdalla huomasin, etten tiedä juurikaan miten nämä asiat on hoidettu aikaisemmin. Sen vuoksi ajattelin, etten sitoudu kampanjaan vastoin parempaa tietoa.

Tampereen polkupyöräilijöiden -kampanjassa on monia hyviä kohtia. Baana Hervantaan ratikan reittiä mukaellen on mielestäni todella hyvä idea, jota ehdottomasti kannatan. Samoin itsekin pyöräilijänä kannatan sitä, että pyöräteitä järkevöitetään. Tällä hetkellä pyöräily on välillä kaaottista Tampereella, koska pyörätie ja jalankulku voivat risteyksen jälkeen vaihtaa paikkaa ja kaikilla kaduilla ei ole lupa pyöräillä, jota kuitenkaan ei mielestäni ole aina merkitty riittävästi. Jäin kuitenkin kampanjan ulkopuolelle, koska en ole varma kuinka hyvin muutamat teesit olisi toteutettavissa. Esimerkiksi loskan auraaminen pois ennen sen jäätymistä on hyvä ajatus mutta viime talvet ovat olleet haastavia sään suhteen, koska kelit ovat vaihtuneet niin nopeasti ja mietin kuinka tämä olisi mahdollista toteuttaa toimivasti kaikkialla Tampereella? Samoin jäin miettimään mihin pyörätie voidaan sijoittaa, jos se on täysin erillään jalankulusta eli ei edes viivalla erotettu. Kaavoitettaessa uusia alueita tämä toki on mahdollista huomioida.

Älä ulkoista ihmistä -kampanja on Arttelin järjestämä ja tämäkin kampanja on sellainen, jonka olisin voinut allekirjoittaa, sillä olen samaa mieltä kaikista kohdista. Kuitenkin esimerkiksi kohta ”en lisää päätöksilläni köyhyyttä, syrjäytymistä tai eriarvoistumista” on hyvin laaja ja mietin, kuinka realistista on tietää kaikkien päätösten myös välillisiä vaikutuksia, jotka tulevat joskus vasta myöhemmin esille. Järjestöjen työ on arvokasta ja ehdottomasti haluaisin edesauttaa, että tulevaisuudessakin myös sote-uudistuksen jälkeen järjestöt säilyvät tärkeinä toimijoina. Ehyt-kampanjassa tuotiin myös esille järjestöjen työ, jonka olen allekirjoittanut.

Ääni opetukselle -kampanja on OAJ:n kuntavaalikampanja. Kampanjan huoneentaulun -teemoista olisin voinut sitoutua kaikkiin muihin kohtiin, paitsi kohtaan ”Jokaisella päiväkodilla, koululla ja oppilaitoksella on johtaja tai rehtori”, josta olen kuullut myös tapauksia, joissa pienten päiväkotien tai koulujen suhteen yhdellä johtajalla on ollut esimerkiksi kaksi toimipistettä hoidettavana, joka on toiminut hyvin mutta toki kaikissa tapauksissa tämä ei ole hyvä ratkaisu. Koin myös hieman periaatteideni vastaisena sitoutua yksittäisen ammattiliiton kampanjaan vaikka se teemoiltaan on todella tärkeä.

Ps. Julkaisemisen jälkeen tulikin postissa vielä yksi lisää ja löysin vanhoista sähköposteista myös muutaman, jotka olivat jääneet huomaamatta. Näitä siis olivat Ääni paperittomien oikeuksien puolesta, #AmistenYstävä ja Vastuulliset hankinnat. Näistä lähdin mukaan Vastuulliset hankinnat kampanjaan, joka on hyvin samansisältöinen Finnwatchin-kampanjan kanssa. #AmistenYstävä haastoi ottamaan kuvan itsestään amiksen kanssa. Katsotaan ehdinkö, toisaalta itsellänikin on amistutkinto tehtynä painoviestinnästä eli ehkä selfie riittäisi tässä tapauksessa? 🙂 Paperittomien oikeudet ovat tärkeä asia eikä ketään saa jättää kadulle tai vaille terveydenhuoltoa. Kampanjaan lähtemisessä olen vielä kahden vaiheilla, sillä olisin kiinnostunut tietämään enemmän järjestäjistä ennen sitoutumista.

Mainokset

Miksi eriarvoistumisesta pitäisi välittää?

Otsikon kysymys tuli mieleeni selatessani LinkedIn-somepalvelua, lukiessani päivitykseen, jossa isä etsi 17-vuotiaalle pojalleen kesätyöpaikkaa. Päivityksen perusteella ei ollut syytä, miksi poika ei voisi etsiä työtä itse vaan oli kuvauksen perusteella erittäin noheva henkilö. Päivityksen luettuani jäin muistelemaan omia kokemuksiani kesätyönhausta, sillä kesätyö tavallisesti on ensimmäinen kokemus työelämään mutta usein omien vanhempien työpaikalla on kuitenkin vaikutusta kesätyöpaikan saantiin. Vaikka Suomessa ei pitäisi olla luokkayhteiskuntaa, kesätyöpaikoissa työpaikan hierarkialla oli suuri merkitys, koska yrityksissä on luonnollisesti vain rajattu määrä kesätyöpaikkoja, jotka eivät riitä aina kaikille kuten eivät itsellenikään. Alle 18-vuotiaille tarjottavia töitä ei ole lopulta kovinkaan paljon, joten ensimmäinen työ tuntuikin hienolta saavutukselta.

Luin helmikuussa Kauppalehdessä kommentin kesätöistä, jossa eräs yritys mainitsi nuorten palkkaamisesta seuraavasti: ”Esimiehillä on pitkä kokemus, ja siinä syntyy nopeasti näkemys, onko kyse henkilöstä, joka halutaan ottaa vai ei.” Millainen nuori on lopulta sellainen, jota ei haluta ottaa töihin? Jos kyseessä on sesonkityö, johon palkataan käytännössä pääasiassa vain nuoria, voidaanko olettaa, että kaikilla hakijoilla on jo kokemusta tai edes mallia ihannetyöntekijästä? Kuinka moni uutisten työttömistä ja syrjäytyneistä nuorista on aidosti halunnut saada töitä mutta tullut liian usein rankatuksi sarjaan ”ei haluta ottaa”. Työttömyys on monisyinen asia mutta myös yritysten toivoisi olevan avoimia nuorten kanssa toimiessaan ja miettivän yhteiskuntavastuutaan. Kuitenkin nuoret työntekijät ovat myös niitä halvimpia työntekijöitä, joille voi maksaa TES:n alinta palkkaa tai osassa sesonkitöistä vieläkin vähemmän TES:n puuttuessa kokonaan.

Etuoikeuksista kertovasta sarjakuvasta saa hyvin käsityksen mistä etuoikeuksissa on kyse ja kuinka ne liittyvät eriarvoisuuteen. Olen törmännyt muutaman kerran suhteellisen rankkoihinkin mielipiteisiin siitä, kuinka jokainen on oman onnensa seppä ja huono-osaiset ihmiset ovat itse syypäitä omaan tilanteeseensa. Kuitenkin näiden kommenttien esittäjät eivät ole itse huomioineet välttämättä sitä, mitä he ovat saaneet jo valmiiksi elämässään ja mitkä ovat lopulta olleet heidän omia saavutuksiaan. Omalla aktiivisuudella ja positiivisella asenteella on suuri merkitys mutta iso osa menestymisestä on myös muista ihmisistä sekä silkasta tuurista kiinni. Nobel-palkittu Daniel Kahneman esimerkiksi on esittänyt näkemyksensä, jossa menestys = lahjakkuus + onni mutta suuri menestys=hieman enemmän lahjakkuutta ja todella paljon onnea.

Youtubessa oleva priviledge walk -video on hyvä esimerkki siitä, kuinka monet asiat elämässä ovat sellaisia, joita ei edes huomioi vaikka niiden vaikutus omaan elämään on voinut olla merkittävä. Suomesta puhutaan välillä maana, jossa ihmiset pyritään tasapäistämään ja jossa toisen menestyminen nähdään itselle uhkana. Menestymistä ei pitäisi nähdä uhkana mutta on myös tärkeää huomioida milloin menestys on itse ansaittua ja milloin se on seurausta muista tekijöistä. Moni vanhempi luonnollisesti haluaa auttaa lastaan pärjäämään elämässään mutta kaikilla ei ole verkostoja tai asemaa, joka auttaisi esimerkiksi ensimmäisen työpaikan saamisessa. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää olla huolissaan eriarvoistumisesta ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että jokaisella olisi samat mahdollisuudet avata ovia itse taustastaan riippumatta.

 

 

Eteläpuisto puhuttaa

Olen kuullut useita veikkauksia siitä, että Eteläpuisto nousee yhdeksi Tampereen ratkaisevaksi kuntavaaliteemaksi. Jo ensimmäisistä kerroista lähtien ollessani eri tapahtumissa kantaani Eteläpuistoon on tiedusteltu. Eteläpuisto onkin puhuttanut paljon. Viimeisintä kaavaa on kritisoitu liian täydeksi ja puiston alkuperäisen ilmeen pelätään katoavan. Päätöksenteon avoimuutta on myös moitittu, sillä kaava sisältää enemmän rakennuksia kuin alun perin oli kerrottu. Toisaalta Tampereelle muuttaa koko ajan lisää ihmisiä, joten rakennuspaineet ovat kovat. Eteläpuistoa ei myöskään olla aktiivisesti kehitetty ja osa näkeekin sen sorakenttänä ja huonosti kunnossapidettynä alueena niiltä osin, jonne rakentamista on suunniteltu.

Laskiaisena olin mukana Vihreiden ehdokkaiden järjestämässä pulkkamäkitapahtumassa Eteläpuistossa. Samalla oli myös mahdollista keskustella siellä liikkuvien ihmisten kanssa, joista moni suhtautui epäileväisesti Eteläpuiston sen hetkisiin rakennussuunnitelmiin. Toki vastaukset olisivat varmasti olleet erilaisia jos asiaa olisi kysynyt esimerkiksi Tampereen keskustassa liikkuvilta ihmisiltä mutta toisaalta eikö tärkeää ole myös saada mielipide heiltä, jotka puistoa käyttävät sillä heitähän päätös koskettaa? Moni ei kuitenkaan vastustanut rakentamista mutta epäili puiston tulevan liian täyteen rakennuksia. Mielestäni yksi haaste on myös ollut viestinnässä, sillä monessa kohdassa luottamus oli kadonnut ja taustalla epäiltiin olevan piiloagendoja.

Kävin tutustumassa myös Eteläpuiston vaihtoehtoisiin rakentamissuunnitelmiin. Yhdessä näkemyksessä Sara Hildénin taidemuseo siirtyisi Eteläpuistoon, joka kuulosti hyvältä vaihtoehdolta, sillä museo vaikuttaa jäävän tällä hetkellä hieman Särkänniemen varjoon. Eteläpuistossa taidemuseolla olisi parempi sijainti, joka tukisi museon toimintaa tulevaisuudessakin ja antaisi sille sen ansaitseman paikan myös kulttuurillisesti merkittävältä alueelta. Parhaimmillaan kulttuuri on mielen ravintoa, joka herättää uusia ajatuksia ja vie hetkeksi pois arjesta. Eteläpuisto voisikin parhaimmillaan aktivoida liikkumisen lisäksi myös mieltä.

Kaavoitus toki herättää tunteita ja siitä on monia mielipiteitä. Kaavoituspäätöksissä pitäisi mielestäni ottaa vieläkin enemmän huomioon alueiden viihtyisyys ja monimuotoinen käyttö. Monet alueet jäävät oman aikansa vangiksi sen sijaan, että ratkaisut olisivat kiinnostavia vielä vuosikymmenienkin päästä. Uudet alueet puolestaan saatetaan myös kokea tylsiksi ja ”sieluttomiksi”, joissa ei tapahdu paljoa vaikka toki etukäteen on vaikea arvioida esimerkiksi sitä millaisia yrityksiä uusille alueillae tulee sijoittumaan. Kiinnostava näkökulma on myös HS:n artikkeli kaavoitettavien alueiden havainnekuvista, joissa on myös harhaanjohtamisen riski. En kannata Eteläpuiston jättämistä sellaiseksi mitä se nyt on mutta mielestäni alueella voisi olla enemmänkin potentiaalia muuhunkin kuin vain asumiskäyttöön, josta voisi hyötyä laajempikin joukko ihmisiä.

Vaalien alla myös itse ollessani ehdokkaana on toisaalta hyvin perinteistä lähteä kritisoimaan nykyisiä päätöksiä, joissa ei itse ole ollut mukana. Kritisointi on toki kaikessa keskustelussa tärkeää uusien näkökulmien löytämiseksi mutta päätöksenteko ja erilaisten mielipiteiden huomioiminen ei myöskään ole aina helppoa eikä kaikkia voi miellyttää. Päätöksenteon pitäisi kuitenkin mielestäni perustua avoimuuteen ja jos tuhannet henkilöt ovat asiaa vastaan, pitäisi siitä keskustella ja pyrkiä löytämään yhteisiä ratkaisuja. Huoli Eteläpuistosta ei myöskään ole aiheeton, sillä lainatakseni kuulemaani hyvää kommenttia ”kerran rakennettua aluetta ei voi enää myöhemmin palauttaa alkuperäiseen tilaan”. Sen vuoksi on ymmärrettävää miksi kaavoituspäätökset usein aiheuttavat keskustelua.

Vaalikoneet ovat käynnistyneet

Kuntavaalitohinat ovat nyt alkaneet toden teolla ja viimeisimpiä aikasyöppöjä ovat olleet vaalikoneet. Vaatii selvästikin vielä aikaa oppia jäsentämään omat ajatukset tiiviiseen ja selkeästi kirjoitettavaan muotoon, jotta ei kuluisi paria iltaa kysymyksiin vastatessa. Toisaalta yksi ehdokkaaksi asettumisen syy itselläni on ollut kiinnostus oppia lisää poliittisestä päätöksenteosta. Moni asia onkin vaatinut selvittelyä, sen verran laaja on kuntapolitiikan kenttä, ja olen oppinut paljon lisää monestakin eri asiasta.

Vaalikoneissa kysyttiin myös kysymyksiä, joilla ei lopulta ole mitään tekemistä kuntien kanssa vai koska kunnat ovat voineet päättää esimerkiksi eutanasiasta? Isolla osalla kysymyksiä haluttiin myös selvästi hakea eroa vastaajien välillä hieman ehkä kärjistetyllä kysymyksen muotoilulla vai voidaanko yhden päättäjän valinnoilla asuttaa koko Suomi, joka ei ole tähänkään mennessä ollut kokonaan asuttu? Vaalikoneiden täyttö on kuitenkin hyvää esityötä selkeyttämään omia mielipiteitä. Arvelen, että jokaisella on joku alue, joka ei ole niin sitä ominta kun taas osaan kysymyksistä vastaukset on jo valmiina kuin apteekin hyllyllä.

Jäin myös miettimään kuinka suuri merkitys on sillä, että vastaa selkeästi vain yhdestä näkökulmasta sivuuttaen muut näkökulmat, joita kuitenkin melkein jokaiseen kysymykseen liittyy. Onko poliitikon tarkoitus kertoa ihmisille sitä, mitä he haluavatkin kuulla vai tuoda esille asiaan vaikuttavat eri näkökulmat? Usein politiikka on eri ryhmien vastakkainasettelua kuten Suomi vai muu maailma, Tampere vai muu Suomi, minä vai muut mutta mitä pienempää yksikköön mennään, sitä enemmän politiikassa menty metsään. Eihän tarkoituksen kuitenkaan pitäisi olla ajaa yhden ryhmän etua vaan pyrkiä konsensukseen. HS:n keskustelupalstoilla tästä leukaillaan ”kaikki menettävät” -politiikkana mutta onko parempi vaihtoehto se, että yksi saa enemmän ja kaikki muut menettävät?

Vaalikoneen kysymykset veivät jopa pohtimaan ihmisyyden syvintä olemusta. Itse olen aina ollut kirjastojen sekä kulttuurin kannattaja mutta onko taloudellisesti haastavana aikana varaa muuhun kuin aivan välttämättömiin asioihin? Tulin lopulta siihen tulokseen, että ajasta riippumatta ihminen tarvitsee asioita, jotka vievät mielen hetkeksi pois arjesta. Itselleni kirjat, museot ja kulttuuritapahtumat, jotka usein ovat olleet täysin ilmaisia, ovat olleet juuri sellaisia. Mielestäni hyvän politiikan pitäisikin olla sellaista, joka mahdollistaa ihmisille pienet arjen irtiotot ilman, että jokainen päivä olisi pelkkää selviytymistä arjesta.

Olen pitänyt lukuharrastuksestani myös blogia, tutustu niihin ja ajatuksiini täällä.