Miksi eriarvoistumisesta pitäisi välittää?

Otsikon kysymys tuli mieleeni selatessani LinkedIn-somepalvelua, lukiessani päivitykseen, jossa isä etsi 17-vuotiaalle pojalleen kesätyöpaikkaa. Päivityksen perusteella ei ollut syytä, miksi poika ei voisi etsiä työtä itse vaan oli kuvauksen perusteella erittäin noheva henkilö. Päivityksen luettuani jäin muistelemaan omia kokemuksiani kesätyönhausta, sillä kesätyö tavallisesti on ensimmäinen kokemus työelämään mutta usein omien vanhempien työpaikalla on kuitenkin vaikutusta kesätyöpaikan saantiin. Vaikka Suomessa ei pitäisi olla luokkayhteiskuntaa, kesätyöpaikoissa työpaikan hierarkialla oli suuri merkitys, koska yrityksissä on luonnollisesti vain rajattu määrä kesätyöpaikkoja, jotka eivät riitä aina kaikille kuten eivät itsellenikään. Alle 18-vuotiaille tarjottavia töitä ei ole lopulta kovinkaan paljon, joten ensimmäinen työ tuntuikin hienolta saavutukselta.

Luin helmikuussa Kauppalehdessä kommentin kesätöistä, jossa eräs yritys mainitsi nuorten palkkaamisesta seuraavasti: ”Esimiehillä on pitkä kokemus, ja siinä syntyy nopeasti näkemys, onko kyse henkilöstä, joka halutaan ottaa vai ei.” Millainen nuori on lopulta sellainen, jota ei haluta ottaa töihin? Jos kyseessä on sesonkityö, johon palkataan käytännössä pääasiassa vain nuoria, voidaanko olettaa, että kaikilla hakijoilla on jo kokemusta tai edes mallia ihannetyöntekijästä? Kuinka moni uutisten työttömistä ja syrjäytyneistä nuorista on aidosti halunnut saada töitä mutta tullut liian usein rankatuksi sarjaan ”ei haluta ottaa”. Työttömyys on monisyinen asia mutta myös yritysten toivoisi olevan avoimia nuorten kanssa toimiessaan ja miettivän yhteiskuntavastuutaan. Kuitenkin nuoret työntekijät ovat myös niitä halvimpia työntekijöitä, joille voi maksaa TES:n alinta palkkaa tai osassa sesonkitöistä vieläkin vähemmän TES:n puuttuessa kokonaan.

Etuoikeuksista kertovasta sarjakuvasta saa hyvin käsityksen mistä etuoikeuksissa on kyse ja kuinka ne liittyvät eriarvoisuuteen. Olen törmännyt muutaman kerran suhteellisen rankkoihinkin mielipiteisiin siitä, kuinka jokainen on oman onnensa seppä ja huono-osaiset ihmiset ovat itse syypäitä omaan tilanteeseensa. Kuitenkin näiden kommenttien esittäjät eivät ole itse huomioineet välttämättä sitä, mitä he ovat saaneet jo valmiiksi elämässään ja mitkä ovat lopulta olleet heidän omia saavutuksiaan. Omalla aktiivisuudella ja positiivisella asenteella on suuri merkitys mutta iso osa menestymisestä on myös muista ihmisistä sekä silkasta tuurista kiinni. Nobel-palkittu Daniel Kahneman esimerkiksi on esittänyt näkemyksensä, jossa menestys = lahjakkuus + onni mutta suuri menestys=hieman enemmän lahjakkuutta ja todella paljon onnea.

Youtubessa oleva priviledge walk -video on hyvä esimerkki siitä, kuinka monet asiat elämässä ovat sellaisia, joita ei edes huomioi vaikka niiden vaikutus omaan elämään on voinut olla merkittävä. Suomesta puhutaan välillä maana, jossa ihmiset pyritään tasapäistämään ja jossa toisen menestyminen nähdään itselle uhkana. Menestymistä ei pitäisi nähdä uhkana mutta on myös tärkeää huomioida milloin menestys on itse ansaittua ja milloin se on seurausta muista tekijöistä. Moni vanhempi luonnollisesti haluaa auttaa lastaan pärjäämään elämässään mutta kaikilla ei ole verkostoja tai asemaa, joka auttaisi esimerkiksi ensimmäisen työpaikan saamisessa. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää olla huolissaan eriarvoistumisesta ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että jokaisella olisi samat mahdollisuudet avata ovia itse taustastaan riippumatta.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s