Vaalikoneet ovat käynnistyneet

Kuntavaalitohinat ovat nyt alkaneet toden teolla ja viimeisimpiä aikasyöppöjä ovat olleet vaalikoneet. Vaatii selvästikin vielä aikaa oppia jäsentämään omat ajatukset tiiviiseen ja selkeästi kirjoitettavaan muotoon, jotta ei kuluisi paria iltaa kysymyksiin vastatessa. Toisaalta yksi ehdokkaaksi asettumisen syy itselläni on ollut kiinnostus oppia lisää poliittisestä päätöksenteosta. Moni asia onkin vaatinut selvittelyä, sen verran laaja on kuntapolitiikan kenttä, ja olen oppinut paljon lisää monestakin eri asiasta.

Vaalikoneissa kysyttiin myös kysymyksiä, joilla ei lopulta ole mitään tekemistä kuntien kanssa vai koska kunnat ovat voineet päättää esimerkiksi eutanasiasta? Isolla osalla kysymyksiä haluttiin myös selvästi hakea eroa vastaajien välillä hieman ehkä kärjistetyllä kysymyksen muotoilulla vai voidaanko yhden päättäjän valinnoilla asuttaa koko Suomi, joka ei ole tähänkään mennessä ollut kokonaan asuttu? Vaalikoneiden täyttö on kuitenkin hyvää esityötä selkeyttämään omia mielipiteitä. Arvelen, että jokaisella on joku alue, joka ei ole niin sitä ominta kun taas osaan kysymyksistä vastaukset on jo valmiina kuin apteekin hyllyllä.

Jäin myös miettimään kuinka suuri merkitys on sillä, että vastaa selkeästi vain yhdestä näkökulmasta sivuuttaen muut näkökulmat, joita kuitenkin melkein jokaiseen kysymykseen liittyy. Onko poliitikon tarkoitus kertoa ihmisille sitä, mitä he haluavatkin kuulla vai tuoda esille asiaan vaikuttavat eri näkökulmat? Usein politiikka on eri ryhmien vastakkainasettelua kuten Suomi vai muu maailma, Tampere vai muu Suomi, minä vai muut mutta mitä pienempää yksikköön mennään, sitä enemmän politiikassa menty metsään. Eihän tarkoituksen kuitenkaan pitäisi olla ajaa yhden ryhmän etua vaan pyrkiä konsensukseen. HS:n keskustelupalstoilla tästä leukaillaan ”kaikki menettävät” -politiikkana mutta onko parempi vaihtoehto se, että yksi saa enemmän ja kaikki muut menettävät?

Vaalikoneen kysymykset veivät jopa pohtimaan ihmisyyden syvintä olemusta. Itse olen aina ollut kirjastojen sekä kulttuurin kannattaja mutta onko taloudellisesti haastavana aikana varaa muuhun kuin aivan välttämättömiin asioihin? Tulin lopulta siihen tulokseen, että ajasta riippumatta ihminen tarvitsee asioita, jotka vievät mielen hetkeksi pois arjesta. Itselleni kirjat, museot ja kulttuuritapahtumat, jotka usein ovat olleet täysin ilmaisia, ovat olleet juuri sellaisia. Mielestäni hyvän politiikan pitäisikin olla sellaista, joka mahdollistaa ihmisille pienet arjen irtiotot ilman, että jokainen päivä olisi pelkkää selviytymistä arjesta.

Olen pitänyt lukuharrastuksestani myös blogia, tutustu niihin ja ajatuksiini täällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s