Lyhyt pesti päätöksessä – Tilakeskuksen johtokunnan viimeinen kokous 14.12.2017

Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen johtokunta kokousti viimeisen kerran torstaina 14.12.2017. Vuoden vaihteessa Tilakeskus muuttuu yhtiöittämisen myötä Tilapalvelut Oy.

Viimeisen kokouksen esityslista koostui pitkälti lopputilitysten hyväksymisistä. Linnainmaan päiväkodin perusparannuksen hankesuunnitelman hyväksymisen osalta heräsi mietintöjä sen osalta, mihin asti on järkevä korjata vanhaa ja milloin on parempi rakentaa kokonaan uusi rakennus.

Korjausarvioissa tehdään elinkaarilaskelmat molemmista tapauksista, joiden perusteella päätetään kumpaan vaihtoehtoon päädytään. Sisäilmaongelmien suhteen myös uusien rakennusten kanssa on ollut ongelmia, joten uusi ei aina automaattisesti tarkoita parempaa vaikka toki todennäköisyydet sen suhteen ovat paremmat. Sisäilmaongelmat ovat hyvin moninaisia ja yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassa vaan jokainen tapaus on tutkittava erikseen. Eri rakennusten vertailu keskenään ei aina ole mahdollista vaan joissain tapauksissa suhteellisen pienilläkin korjauksilla on voitu ratkaista huonon sisäilman tuottamat ongelmat esimerkiksi jos rakennusmateriaaleja on uusittu ja rakenteita korjattu. Toisissa tilanteissa taas paras ratkaisu on ollut rakennuksen purkaminen.

Itse näen haasteena myös sen, että sisäilmaongelmaisia rakennuksia on useita ja jos jokainen rakennus uusittaisiin, korjauksen ja uuden rakennuksen väliin jäävä erotus muodostaisi nopeasti yllättävän suuren summan kertoutuessaan useita kertoja jokaisen uuden rakennuksen kohdalla. Tällöin olisi tehtävä joka tapauksessa valinta sen suhteen rakennetaanko uusi vai korjataanko vanha. Tasavertaisuuden pitää näkyä myös sisäilmaongelmien ratkaisuissa ja kaikkia koskevien samojen periaatteiden tarkoitus on taata se, että päätökset ovat reilut kaikille osapuolille.

Tampere-talon kustannusarvion ylityksen hyväksyminen oli toinen asia, joka aiheutti ymmärrettävästikin keskustelua. Tampere-talon suhteen on käynyt ikävästi sen suhteen, että yhteistyö rakennuttajan kanssa ei ole sujunut niin kuin olisi pitänyt. Tilanne on harmillinen ja asian ratkaisu vielä kesken mutta toisaalta rakennuksen remontin jatkon jättäminen odottamaan toisen toimielimen päätöstä kun johtokunnalla itselläänkin oli mahdollisuus tehdä päätös olisi vain pitkittänyt remontin valmistumista. Tampere-talo on keskeinen paikka eri tapahtumille ja rakennus tärkeä saada taas pian täyteen käyttökuntoon. Asiasta toivottavasti otetaan oppia jatkoon.

Syksy on ollut loppujen lopuksi ollut lyhyt ja vauhdikas katsaus luottamustoimintaan. Jatkavan Tilapalvelut Oy:n uusi hallitus nimettiin Kaupunginhallituksen konsernijaoston kokouksessa 31.10 ja toiminta jatkuu valittujen henkilöiden luotsatessa uutta yhtiötä eteenpäin. Omat luottamustoimet saivat myös jatkoa ja vaihtuvat keväällä TOAS:n hallitukseen, johon syksyn aikana vapautui paikka. Mielenkiinnolla tutustun myös tähän uuteen tahoon.

Mainokset

Kannattavuuden dilemma – Tilakeskuksen johtokunnan kokous 28.10

Tilakeskuksen johtokunta kokousti torstaina 28.9.

Ensimmäinen kokouslistalla ollut asia oli välitilipäätösraportin hyväksyminen. Kävimme läpi budjetin toteutumista sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tilakeskuksella on tuloja mm. vuokrista ja myydyistä kiinteistöistä mutta toisaalta niitä tasapainottamassa oli myös käytöstä poistettuja, esimerkiksi tulevaisuudessa purettavia, kiinteistöjä. Osa kaupungilla käytössä olevista kiinteistöistä on myös kannattamattomia tai vaatimattomalla tuotolla ja tässä mielestäni kaupungin strategia astuu kuvaan – mihin saakka julkisen toiminnan on oltava mahdollisimman tuottavaa vai onko tuottavuuden lisäksi toiminnalle tarpeen asetttaa myös muita arvoja?

Raportin liitteenä esitetyssä listassa esiteltiin myös ajankohtaisia investointeja sekä tekijöitä, mitkä ovat vaikuttaneet kustannusten eroamiseen suunnitellusta. Lukemani perusteella kuluja on haastava arvioida, sillä vaikka hyvällä projektijohtamisella on merkittävä rooli onnistumisessa, joissain tapauksissa myös sattuma on vaikuttanut puoleen tai toiseen. Hyvin toimineesta projektiyhteistyötä esimerkkinä esiteltiin syksyn aikana käyttöönotettu Tesoman jäähalli, jonka lopputilitys myös hyväksyttiin kokouksessa. Jäähalli valmistui ajallaan ja alitti kustannukset.

Yhtenä asiana kokouksen esityslistalla oli Haukiluoman päiväkodin uudisrakennuksen toteutussuunnitelman hyväksyminen. Kokouksessa hyväksytystä suunnitelmasta erityisesti mieleen jäi päiväkodin suunnittelussa huomioitu tilojen monipuolinen käyttö, jossa osa tiloista on myös suunniteltu niin, että niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi iltakäytössä eri harrastustoiminnassa. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista myös nähdä suunnittelmia, joiden yhteydessä mietittäisiin eri toimijoiden sijoittamista samoihin tiloihin tai alueelle. Esimerkiksi vanhainkodin läheisyydessä toimiva päiväkoti voisi tuoda piristystä vanhusten arkeen.

Sisäilma esiintyi myös eri keskusteluissa. Tampere on ollut mukana KTI:n tekemässä kuntien kiinteistöjen tunnusluvut ja niiden vertailu 2017 -tutkimuksessa. Tulosten pääkohtia löytyy Tampereen kaupungin julkaisemasta tiedotteesta. Kiinnostava huomio oli, että vaikka Tampereen kiinteistökanta onkin vanhimmasta päästä, merkittävän suuria eroja eri rakennusvuosien välillä ei ole. Sisäilmaongelmien ratkaisuissa on haluttu maltillisesti tutkia syitä, koska sisäilmaongelmien syyt eivät aina ole samat vaan vaihtelevat kiinteistöittäin. Kuitenkin ongelma on ollut esillä pitkään ja siihen olisi kipeä tarve löytää ratkaisuja. Asia on monisyinen ja haastavan siitä tekee se, että siihen ei tässä vaiheessa vaikuttaisi olevan yhtä nopeaa ratkaisua vaan asiasta on monia näkökulmia, joista osa jopa on ristiriidassa keskenään.

Kokouksen jälkeen jäin vielä miettimään kannattavaa liiketoimintaa julkistalouden näkökulmasta. Mielestäni on tärkeää huomioida eri toimijoiden roolit. Julkisia tahoja soimataan usein tehottomuudesta ja toimintaa on haluttu viedä lähemmäs yksityistä puolta. Toiminnan tarkasteleminen ja kehittäminen onkin varmasti hyvä asia ja toki mitä kannattavampaa toiminta on, sitä enemmän varoja on käyttää. Kuitenkin mielestäni siihen, miten ja kenelle kaupunkia kehitetään vaikuttavat myös arvot eikä kannattavuus voi tällöin olla ainoa mittari. Käydessäni illalla kävelyllä jäin miettimään kuinka moni matkalla oleva asia on joskus ollut keskustelun kohteena. Ohittaessani Finlaysonin vanhat tehdasrakennukset ja Näsinpuiston erikoisen, kauniisti valaistun leikkipuiston koin ylpeyttä asuinkaupungistani, joka näytti parhaat puolensa pimenevässä syysillassa.

Kokouksen esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä, seuraava kokous on 19.10.

Vauhdikas alku luottamustehtäviin – Tilakeskuksen johtokunnan kokous 13.9

Edelliset kirjoitukset käsittelivät vaaleja joiden jälkeen avautui mahdollisuus hakeutua luottamustehtäviin myös niille, ketkä eivät tulleet valituiksi valtuutetuiksi tai varavaltuutetuiksi. Päätin käyttää mahdollisuuden hakea ja sain paikan Tilakeskuksen johtokunnasta varsinaisena jäsenenä. Tilakeskuksen johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran jo elokuussa perehdytyksen merkeissä ja 13.9 oli varsinainen ensimmäinen kokous.

Uutena luottamushenkilönä johtakunnassa olemisessa on monia uusia asioita, jotka on hyvä huomioida. Kaupungin osalta oli mainiota, että tarjolla oli vapaaehtoinen koulutus, jossa tuotiin esille asioita, jotka on tärkeitä huomioida. Mahdollinen esteellisyys sekä vastuu salassapitosta niiden asioiden suhteen, jotka sellaisiksi on merkitty nousivatkin koulutuksessa erityiseen huomioon. Koen myös tärkeänä ymmärtää julkisen päätöksentekoprosessin, jotta tietää missä eri päätökset tehdään, mihin voi vaikuttaa ja mitkä asiat kuuluvat toisaalle. Uskon, että nämä asiat vievät hetken aikaa keneltä tahansa hahmottaa mutta eivät ole mahdottomia omaksua ja sen vuoksi kannustaisinkin vähänkään yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita osallistumaan vaikuttamiseen.

Alku on ollut muuten sisällöiltään vauhdikas, sillä eilinen kokous sisälti useita julkisestikin keskustelua herättäneitä aiheita. Näistä yksi on Tilakeskuksen yhtiöittäminen, josta heti kokousen alussa kävimme läpi tilannekatsauksen. Asia on aiheuttanut hämmennystä, vaikka asiaa on alettu selvittämään jo 2015 vuoden lopussa yhtiöittämispäätöksen sattuessa haastavaan ajankohtaan, kun niin valtuusto kun Tilakeskuksen johtokuntakin on vaihtunut. Päätös yhtiöittämisestä tulee valtuustolle päätettäväksi ja liikelaitoksen olisi tarkoitus aloittaa toiminta yhtiömuodossa vuonna 2018. Vaikka yhtiöittämispäätös onkin valtuuston tehtävä, tilannekatsaus oli tarpeellinen silti myös uudelle johtokunnalle selventämään tilannetta ja mahdollistamaan keskustelun asiaa valmistelleiden tahojen kanssa.

Toinen keskustelua paljon herättänyt aihe oli Onkiniemen tilojen korjaustyöt. Päätös tilojen korjauksesta, joka mahdollistaa osan tiloista käytön tehtiin eilen, jonka jälkeen tila jää odottamaan asemakaavamuutosta. Rakennus on kuitenkin haastava, sillä sen peruskorjaaminen tulisi arvion mukaan maksamaan 20 000 000 €, joten tilojen jatkokäytön voi olettaa herättävän keskustelua kun aika siihen koittaa. Tampereen tilanne vastaavanlaisten eri kulttuurialojen toimijoille tarkoitettujen tilojen suhteen vaikuttaakin haastavalta, sillä kaupungin koko ajan kasvaessa myös tarve asunnoista kasvaa ja hyvillä sijainneilla olevat tilat ovat usein myös paikkoja, joissa asunnoille olisi myös kysyntää. Toisaalta kaupunki, joka huomioi eri toimijat pysyy myös elävänä ja vetovoimaisena. Menestyneissä kaupungeissa ympäri maailmaa erilaisilla kulttuuritoimijoilla on vahva rooli, joka puoltaa myös sitä, että päätöksenteossa toivottavasti huomioidaan myös kulttuuritoimijoiden tilojen tarve.

Kokouksessa käsiteltiin myös Lielahden koulun vanhan osan perusparannuksen toteutussuunnitelma. Vanha puurakennus on ollut mm. sisäilmaongelmien vuoksi pois käytöstä ja se vaatii paljon korjausta. Itse pidän vanhoista, historiallisista rakennuksista ja niiden purkaminen on mielestäni aina harmillista mutta toki tällaisissa tilanteissa myös väkisinkin käy mielessä kuinka järkevää todella huonossa kunnossa olevaa rakennusta on korjata. En joutunut punnitsemaan tällä kertaa arvojani, sillä rakennus on museoviraston suojelema, joten päätös sen säilyttämisestä oli jo tehty. Arvostan päätöstä säilyttää rakennuksia jotka juuri tällaisissa tilanteissa olisivat vaarassa joutua puretuiksi mutta joiden kulttuurisen arvon saattaisi ymmärtää vasta vuosien jälkeen niiden purkamisesta.

Kokouksen esityslista kokonaisuudessaan löytyy täältä, seuraava kokous on 28.9.

Onko elämää vaalien jälkeen?

Viikko sitten vaalipäivänä elettiin jänniä aikoja. Ajattelin vielä näin jälkikäteen koota kampanjan aikana mieleeni tulleita ajatuksiani ehdokkuudesta ja vaaleista ennen kuin jätän ne unohduksiin – ainakin toistaiseksi.

Ehdokkaaksi lähteminen ei ollut itselleni helppo juttu, sillä vaikka olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja haluan vaikuttaa niihin, en ole ihminen, joka osaisi automaattiseti tuoda itseään esille. Ehdokas joutuu kuitenkin laittamaan itsensä todellakin likoon ja tuomaan persoonaansa, mielipiteitään ja nimeään esille eri tilanteissa. Ehdokkaana asettaa itsensä myös julkisen arvioinnin kohteeksi ja joutuu hyväksymään sen, että itselle tärkeät asiat, jotka ovat usein arvopohjaisia, eivät ole sitä kaikille ja voivat olla hyvinkin kärkkään keskustelun kohde. Toisaalta taas ehdokkaana ollessa oli jopa hieman hämmentävääkin huomata, kuinka omalla mielipiteellä oli yhtäkkiä niin paljon merkitystä monen ihmisen tullessa kysymään mielipidettä eri asioihin. Tavallaan pystyn ymmärtämään politiikan konkareita, jotka vuodesta toiseen ovat ehdolla, sillä tunne omasta merkityksellisyydestä on houkuttava ja jopa koukuttava.

Kampanjoinnista puolestaan löytyi myös paljon yritysmaailmasta tuttuja juttuja. Samoin kuin markkinoinnissa on tärkeää miettiä viestin kohderyhmä, ajoitus ja kanava, myös vaaleissa näillä asioilla on yllättävän paljon merkitystä. Missä näyt ja milloin? Entä tavoitatko juuri ne henkilöt, jotka todennäköisesti ovat kiinnostuneita äänestämään sinua? Kuinka muotoilet viestin muotoon, joka on ymmärrettävä? Ehdokkaiden kilpailu näkyvyydestä kulminoituu ehkä hassuinpaan vinkkiin, josta kuulin eli vaalitinderistä, johon tehdään profiili pelkästään vaalien ajaksi esittelemään ehdokasta ja keräämään näkyvyyttä. Jätin kuitenkin tämän muille testattavaksi.

Kampanjoinnissa joutui myös tarkentamaan omaa arvomaailmaa monta kertaa. Esimerkiksi kuinka suhtautua henkilöihin, jotka kertovat jo heti äänestävänsä toista puoluetta mutta haluaisivat keskustella parhaimmillaan vaikka tunnin kanssasi? Kun aika on rajallista, sekä yksin toimiessa myös resurssit, joutui monesti miettimään ottaako kampanjoinnin myös keinona laajentaa näkemyksiään eri asioista ja mahdollisuutena harjoittaa argumentointia, pyrkiikö lisäämään ihmisten uskoa poliitikkoihin tavoitettavina henkilöinä olemalla itse läsnä vai keskittyykö yksinkertaisesti vain potentiaalisten ihmisten tapaamiseen? Oma periaatteeni on ollut pyrkiä tutustumaan asioihin ennen niiden kritisoimista ja eri ihmisiä tavatessa sai hyviä näkökulmia ja ymmärrystä moneen asiaan.

Voisin myös analysoida mikä olisi voinut mennä paremmin tai olisinko voinut tehdä jotain toisin, sillä totta kai jos käytössäni olisi ollut tämänhetkinen tietämys muutama kuukausi sitten, olisin tehnyt monia asioita toisella tavalla. Toisaalta niin varmasti suurin osa muistakin ehdokkaista. Eri asia onkin, olisinko sen avulla parantanut tulostani. Viimeisinä päivinä moni ellei jokainen ehdokas miettii onko tehnyt tarpeeksi mutta toisaalta aina voisi tehdä enemmän eli tällainen ajattelu ei mielestäni lopulta vie mihinkään. Vaalit myös ovat yleensä asia, jota tehdään muun arkielämän ohessa, joten jokaisella ehdokkaalla on varmasti myös muitakin asioita hoidettavana. Itselläni opiskelu mahdollisti joustavan kampanjoinnin mutta toisaalta tein kampanjan pitkälti yksin, jos ei lasketa toisen ehdokkaan kanssa tehtyä yhteisflyeria, joka toki tavoitti enemmän kuin mitä yksin olisin pystynyt esitteitä jakamaan.

Kaiken kaikkiaan ehdokkaana oleminen oli hyvä kokemus tutustua kiinnostaviin ihmisiin ja samalla oppia tuomaan esille niin omaa persoonaa kuin osaamistaan. Nämä asiat eivät varmasti mene hukkaan myöhemminkään. Itse pohdin vielä loppumetreillä pystyykö kuinka moni samaistumaan henkilöön, joka on 35-vuotias ja opiskelija mutta lopulta heitä oli 162. Kiitokset siis kaikille, jotka uskoivat minuun ja äänestivät.

Lisää avoimuutta päätöksentekoon joukkoistamisen avulla

Avoimuus on yksi itselleni tärkeistä teemoista kuntavaaleissa, josta olen keskustellut paljon myös torilla tapaamieni ihmisten kanssa. Muutama ihminen on kritisoinut sitä, että usein poliitikot ovat ennen vaaleja kiinnostuneita kuuntelemaan mutta vaalien jälkeen he eivät välttämättä edes ole tavoitettavissa. Vaalien aikaan alkaa myös keskustelu äänestysprosenteista, jotka ovat monien viimekertaisten vaalien osalta olleet laskussa. Yksi argumentti vähäiseen kiinnostukseen on ollut epäluottamus puolueisiin ja poliitikkoihin. Nuorten äänestysaktiivisuus on erityisesti ollut alhaista ja vaikuttaisi siltä, että moni nuori ei koe politiikkaa kiinnostavana. Onko kiinnostus politiikkaan kuitenkaan oikeasti laskenut vai ovatko vaikutusmahdollisuudet jääneet jälkeen muusta kehityksestä? Itse uskon, että yksi keino lisätä niin päätöksenteon avoimuutta kuin osallistumista voisi olla joukkoistaminen.

Tutustuin joukkoistamiseen viime keväänä virtuaalisen yhteistyön -kurssilla, jolloin teimme harjoitustyön aiheeseen liittyen. Hyvänä yksittäisenä lähteenä toimi demokratiaan liittyvästä joukkoistamisesta tehty julkaisu, josta saa yksityiskohtaisemmin tietoa aiheesta. Joukkoistamisen avulla kerätään siis mielipiteitä ja näkemyksiä mutta myös tietoa, jota voidaan hyödyntää päätöksenteossa. Joukkoistaminen itsessään ei ole mitenkään uusia asia, vaan ensimmäisiä joukkoistamisprojekteja on ollut mm. Oxford English -sanakirja 1800-luvun lopulla, johon kansalaisia pyydettiin toimittamaan englanninkielisiä sanoja ja niiden määritelmiä. Kuitenkin mikä joukkoistamisesta tekee nyt mielenkiintoisen, on digitalisaatio ja sähköiset joukkoistamissovellukset, joiden avulla voitaisiin tavoittaa yhä useampia ihmisryhmiä.

Viime vuosina joukkoistamista on hyödynnetty esimerkiksi Islannin perustuslain valmisteluvaiheessa, jolloin sen avulla haettiin uusia näkökulmia lain valmisteluvaiheeseen, joka itsessään oli nähtävissä eri luonnosvaiheissa internetissä. USA:n Connecticutissa asukkaat puolestaan kertoivat mielipiteensä kaupungin tarjoamista palveluista sähköisen lomakkeen avulla – samalla he näkivät kuinka heidän tekemänsä valinnat tulisivat vaikuttamaan verotuksen kehittymiseen. Suomessa esimerkiksi Lahden kaupungilla on käytössä mobiililaitteissa toimiva Porukka-sovellus, jolla kysytään kaupunkilaisilta mielipiteitä kaupungin päätöksiin liittyvistä asioista.

Joukkoistamisen tarkoitus ei ole korvata jo olemassa olevia ja hyväksi havaittuja vaikuttamisen tapoja eikä korvata asiantuntijoita vaan laajentaa näkemystä päätettävistä asioista. Joukkoistamista ei myöskään ole tarkoitus hyödyntää kaikessa päätöksenteossa, kuten diplomaattisten ongelmien ratkaisuissa. Julkisen hallinnon joukkoistamisessa ideana on avata aikaisemmin suljettuna olleita toimintoja, joiden kautta kansalaiset saavat tietoa käsiteltävänä olevasta asiasta ja päättäjät vastaavasti saavat paljon uusia ideoita, tietoa ja näkökulmia aiheeseen. Joukkoistamisen avulla päättäjät pystyvät myös aistimaan kansalaisten arvoja ja asenteita, joiden kautta he pystyvät hahmottamaan yleistä asenneilmapiiriä. Usein ratkaisuja myös haetaan omasta lähipiiristä eli omista tiedon naapurustoista mutta joukkoistamisen avulla tiedonhaku siirtyy osaksi ihmisjoukkojen tiedon naapurustoja, jolloin ideaalitilanteessa voidaan löytää uutta ja erilaista tietoa.

Uskon, että kiinnostus tuoda omia, itselle tärkeitä asioita tai mielipiteitä esille ei ole vähentynyt ainakaan sosiaalista mediaa seurattaessa. Monet päätökset aktivoivat keskustelua vaikka toki harmillisesti erilaiset lieveilmiöt, kuten vihapuhe myös osaltaan ovat myös vähentäneet sosiaalisen median uskottavuutta ja saaneet osan ihmisistä välttelemään kannanottoja ajankohtaisista aiheista tai siirtymään muille alustoille. Silti aktiivisuuden perusteella voisi olettaa, että mahdollisuus tuoda omia näkemyksiään esille myös esimerkiksi kuntapäätösten suhteen on olemassa. Hyvin suunniteltu päätöksentekoa tukeva joukkoistamissovellus voisikin tarjota yhden vaihtoehdon lisää Tampereen yli 200 000 asukkaan tavoittamiseen tuoden myös päätöksenteon lähemmäksi jokaista kaupunkilaista.